29. maaliskuuta 2018

Paha olla

Henkeä salpaa. On todella paha olla. Mikään ei tunnu miltään. Samalla tunnet niin vahvaa pahaa oloa, etten meinaa kestää. Tekee mieli luovuttaa, luovuttamisen tarve ja halu kasvaa koko ajan. En vain tiedä mitä se luovuttaminen käytännössä tarkoittaa. Luovuttaisin heti, kun tietäisin miten se tehdään (niin ettei mun henki lähde). En todellakaan jaksa enää. En vain jaksa. Pystyisimpä pakenemaan elämää jotenkin. Nukkua vuoden. Katsoa sen jälkeen, miltä elämä näyttää. Kokeilla sitten uudelleen. Mun motivaatio ja energia elämisen suhteen on ihan loppu.

Ennen kun joku huolestuu, niin mä saan koko ajan apua. Mä olen hyvissä käsissä. Musta ei pidä huolestua. Haluan vaan avautua rehellisesti ja avoimesti miltä musta oikeesti tuntuu.

Elämä on paskaa. "Maailma on kaunis mut niin julma." Niimpä. Mä tiedän et jotkut näkee elämän hienona asiana. Ne elää, ne on onnellisia. Mutta niin monta totuutta elämästä on, kuin on ihmisiäkin. Mä nään elämän harmaana, synkkänä, pelottavana, ahdistavana, todella raskaana ja stressaavana asiana. Mulla on ihan hitsin paha olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti