Elä jokainen päivä seikkailuna - Kirje tulevaisuuteen

Moi, Moonika. Mä en tiedä missä sä nyt oot, mitä sä teet, mitä sulle kuuluu, tai minkälainen sä oot. Mä kuitenkin toivon, että sä oot onnellinen, ja sulla on kaikki hyvin. Tällä hetkellä, kun mä tätä kirjettä kirjoitan, mä olen 16-vuotias, mä käyn lukiota, ja mä asun vielä kotona. Mä en osaa sanoa oonko mä onnellinen. Tai en mä tiedä, kyllähän mä nyt olen ihan onnellinen! Mulla on kaikki tosi hyvin, ja jos multa kysyttäis, mitä mulle kuuluu, niin kyllä mä sanoisin että tosi hyvää. Onhan tässä kaikenlaista, mutta uskon, että onnellisuus tulevaisuudessa tulee kasvamaan tästäkin vielä lisää. Ainakin mä toivon niin.

Minä 4-vuotiaana.

Missä sä ikinä oletkin, mitä sä ikinä teetkin, niin osaathan sä nauttia pienistä asioista? Osaathan sä pitää huolen itsestäsi, ja onhan sulla ystäviä? Olethan sä terve? Ensimmäisiä mainitsemiani asioita mä opettelen vielä vähän, mutta olen mä jo aika paljon oppinutkin!

Muistatkos, mitä ihan pikkutyttönä suunnittelit, ja unelmoit? Sä unelmoit 12:sta adoptiolapsesta, opettajan ammatista, suuresta omasta talosta jossain maaseudulla, oman koulun perustamisesta Afrikan orpolapsille, hyväntekeväisyydestä, muuttamisesta ystävän kanssa kahdesta Marssiin... Sulla oli valtavasti unelmia! Onhan sinulla edelleen? Muistatko vielä nimet, jotka annoit pienenä sun tuleville adoptiolapsille? Mä muistan nyt vain muutaman, en ole löytänyt sitä lappua, jolle ne joskus kirjoitin. Ruut Kristiina, Panu Teppana, Pasi-Anssi, Sini-Vuokko... Uskothan vielä yhtä vahvasti itseesi, ja sun unelmiin, kuin tuolloin pienenä? 

Minä 16-vuotiaana.

Olen tän kuudentoista ikävuoden aikana oppinut elämältä ihan valtavasti. Toivon, että olet oppinut vähintään yhtä paljon tästä siihen asti, kuin luet tämän kirjeen, joskus aikuisena. Muista luottaa, rakastaa, levätä.

Elä jokainen päivä seikkailuna. Ole iloinen. 

Terveisin 16-vuotias Moonika