Horisontti
Sitä en kyllästy
koskaan katselemaan
Se näyttää, että
olen nyt tässä
Huomenna en tässä
enää ole
Olen mennyt huomenna
eteenpäin
Menen koko ajan,
joka päivä vähän eteenpäin
Jos vaan katselisin
horisonttiin
Enkä väsyisi ja
suuntaisi katsetta maahan
Silloin näkisin vain
omat jalkani
Kivet ja risut
Jotka matkaani
hidastaa
Olen luja ja vahva
Vaikka olen uupunut
Niin katson silti
horisonttiin
Tällöin näen, että
kaikki on vielä edessäpäin
Ja niin ei toivo
loppuisi koskaan
...
Kärpäsen pikkurillin kokoinen olen
Sen kokoinen olen, keskellä kaikkea
Näen itseni paljon suurempana
Mutta kun ajatuksissani mietin kaikkea
Huomaan olevani vai kärpäsen pikkurillin kokoinen
Minusta tuntuu, että mieleni on sen kaiken kokoinen
Ja kehoni vain kärpäsen pikkurilli
Kukaan ei voi nähdä kokonaan
Tai käsittää kokonaan
Kuinka suuri on kaikkeus
Mun ajatukseni juoksee ympäriinsä, siellä kaikkeudessa
Se on niin valtava tila, ettei sitä voi käsittää
...
Tekee kipeää päästää irti
Ne sanoo, että on vielä kivuliampaa pitää kiinni
En haluaisi päästää, mutten tahtoisi myöskään pitää
Minua kalvaa ajatus, että olisikin virhe päästää
Pitääkkö, vai päästääkkö
Molemmat sattuu, tahdon tehdä oikein
Ketä uskoa? Ketä kuunnella?
Tuleeko minun pitää, vai tuleeko minun päästää?
Sulla on ihana blogi!♡
VastaaPoistaKiitos Ano♥!
Poista